Löytyisikö ~50 km säteellä Tampereesta kotona lasta/lapsia hoitavaa vanhempaa (sukupuoleen katsomatta), josta olisi kiva saada arkeensa enemmän tekemistä lapsille ja siinä samassa päästä juttelemaan toiselle aikuiselle? Teihin haluaisi tutustua mukava 29-vuotias koti-isä 3- ja 1-vuotiaan mukulansa kanssa. Me asumme Pirkkalassa, mutta pääsemme hyvin liikkumaan muuallekin. Yhteistä tekemistä voisi olla vaikka leikkipuistoilu, kyläily, metsäretki, kaupungilla käyminen jne.
Tässä jotakin minusta. Olen ymmärtäväinen ja suvaitsevainen tyyppi, joka tykkää toisinaan syvällisistä/älyllisistä keskusteluista ja toisinaan vaan vuodattaa arjen veetutusta. Vastavuoroisesti on mukava kuunnella myös toisten huolia ja yrittää antaa uutta näkökulmaa. Huumori on minulle tärkeä asia jaksaa elämässä, ja huumorintajuni on toisinaan rajoja koettelevaa. Perusluonteeltani olen hieman ujo introvertti, joka kuitenkin omaa vahvoja mielipiteitä. Yleensä olen tosi sovinnainen ja joustava, mutta kärkevyyttäkin löytyy tarpeen tullen. Kiinnostuksenkohteita mulla on tosi paljon ja aika helposti innostun uusistakin jutuista, mutta sanottakoon esimerkiksi ainakin ruoanlaitto, treenaaminen ja kaikenlainen käsillä väkertäminen.
Jos jaksoit lukea tähän asti mutta vielä epäröit niin toivottavasti seuraavan perusteella vastaat edes säälistä: koti-isänä oleminen voi olla tavattoman yksinäistä, jos lähipiiristä ei löydy samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Sivulauseessakin lapsista mainitseminen karkottaa kaiken mielenkiinnon ihmisiltä, joilla lapsia ei ole ja ne joilla lapsia on (etenkin pieniä sellaisia), elävät sellaista elämää ettei siihen oikein muuta mahdukaan. Ujon ja introvertin ihmisen on myös äärimmäisen epäluontevaa lähestyä ketään perhekahvilassa tai leikkipuistossa. Lisäksi musertavalla enemmistöllä kotivanhemmista genitaalit poikkeavat omistani, mikä vaikuttaa edelleenkin olevan peruste sille, ettei voi olla vain ystävä. Itse olen ainakin sitä mieltä, että antoisan ystävyyden synnyssä …